Turmio

Musta hurmio

Sydämen turmio

Tule syliini

Rakasta ja ratsasta!

Soihdut sytytetään

Kuka palaa tänään?

Noita sisälläni!

Teräaseet lihassa

Vartijat pihassa

Syyllinen köysissä

Häväistynä yössä.

Vääntyneenä nautinnosta

Tanssin sinussa!

Uskotko jumalaan

vai tuhon humalaan?

Virtaa veri

villimpänä kuin viini

Ilmiliekit vartaloissa

jalkapuu jaloissa.

Uskalla juoda

Himon kallosta

Ota sinulle kuuluva!

Tuhon tytär

Naisen irvikuvana

Riettaudesta siitetty

Nousee jaloilleen!

Palvo epäpyhää

Unohda kaikki

Ei ole hyvää.

Loputon yö

sydämesi lyö

Se rinnasta repeää

Lattialle leviää

Verivana huulillani

Ensimmäinen puraisu.

Olet demoni minussa

Sinut pitää häätää.

Heikko ja hirveä

Loinen sisäelimissä.

Nauran raastaen

suolesi rinnoilleni.

Et ole mitään

Eikä ole ketään

Joka armahtaa

Mädän parantaa.

Tuhoudu itseesi

Ilmiselvä petturi

Halvin huvini

Hirttäydy sisälleni.

Armoton kirous

Kuolemattoman lupaus

Kärsimys kahdelle

Syntinä sydämissä.

Peluri

Sydän pelissä.

Siirtosi juonikkaat.

Kasvosi väärät.

Viekkaan viekoittelevat.

Sielu kyyninen.

Sydän matala.

Mieli kyynpurema.

Ylimielinen yksilö.

Lautapeli elämän.

Siirtosi kovat.

Raa’at liikkeet.

Sairaat aivoitukset.

Itsekäs ylimielisyys.

Pelurin valheet.

Viaton hymy.

Omahyväinen olemus.

Totuus palaa.

Vanhurskaassa tulessa.

Pyhä häväistynä.

Levitettynä eteesi.

Syöpä sisälläsi.

Ei parannusta.

Lapsuuden pelot.

Istut vaatekomerossa.

Ikuisesti vangittuna.

Tuska silmissä.

Ihmisyys poissa.

Pedon raatelema.

Vapauta itsesi.

Sairauden oma.

Uskallatko nyt.

Katsoa eteen.

Tunnusta syntisi.

Tee sovinto.

Armahda viimein.

Omaksi parhaaksi.

Minä ymmärrän.

Annan anteeksi.

Vihan liekit.

Sammuneena vihdoin.

.

Mietteitä hullujenhuoneelta/osa2

Rakas minä lupaan
taistelen tieni takaisin
Vielä tulee se päivä
kun lasken raskaan huntuni
Hengitän hetken alastomana 
Punaisten vaahteroiden varjossa
jotka värjäävät läpinäkyvät huuleni
roosanpunaisiksi ruusuiksi
joita sinä niin rakastat.

Aurinkotanssi

Olen tulisin tanssi

jonka olet tanssiva.

Lähestyn sinua

kultaiset tiu'ut lanteillani.

Tätä yötä valaisee

askelteni aurinkotuulet.

Silmiesi ukkosmyrskyssä

huudan hurmaavasta pelosta!

Hetkemme on ikuinen.

Tulilintu joka pakenee

kirkuen vapauteen.

Mietteitä hullujenhuoneelta/osa1

Valo valkoisilla seinillä

Vanhoja sieluja vaeltamassa

menneessä ajassa

Kahvinkeittimen ääni

niin kotoisa näin kaukana

Haikea huokaus huulilla

rakas minä ikävöin sinua

näinä aamuina.

~

Jalavat ja vaahterat

Kuulas surumielisyys 

Hapuilevana, läsnä

Punaiset nojatuolit 

puolukkaisina, 

samettisina mättäinä

joihin upota 

hiljaisuudessa

jota jumalatkin kaihtavat.

Silmät

Se oli kaunis silmä, pedon silmä

väriltään kirkkainta smaragdia.

Se kimmelsi tuhansien timanttien lailla,

ainuttakaan kyyneltä vailla.

Silmästä silmään silmäilin petoa.

Pelkäsin petosta, kauneutta, sen eloa. 

Minun silmäni hopeaa, silmäni samea.

Katse harmaa, poskella kyynelnoro kapea.

Toinen on smaragdia, toinen on hopea.

Molemmat peilistä tuijottavat minua.

Kosketus

Tänään

toisiamme vastapäätä

Lämmin läikähdys rinnassa

Hymynkareita

Vatsanpohjanaurua

Häivähdys surua

Avoimia salaisuuksia

puhtaita totuuksia

Käsi kurottaa kättä

mutta koskettaakin sielua.

Kolari

Tänään ei ole väliä onko lasissa

kalleinta kossua vai halpaa viiniä

Tämä jumalaton ikävä ei ole juotavissa pois.

Tuska nielee elävältä 

lasi särkyy osuessaan seinään

Huudan polvillani

raastaen hiuksia päästäni.

Kalvenneet kasvoni

syyllisyys leviää poskille.

Miksi kaikki meni näin?

Meni niin kuin ei pitänyt.

Kolmen ihmisen ruumiit

kuolleessa kulmassa.

Tekijän kasvot heijastuneet

vääntyneessä taustapeilissä.

Surmanajajan tuskaa

ei lohduta lasillinen eikä leka

Ainoastaan kaikuu ajatuksissa

olisit jarruttanut risteykseen ajoissa.

Maatunut

Ruma todellisuus,
käsissä tuhkaa.
Pöyhit, pöyhit,
et löydä mitään.
Luita, luurankoja,
maatuneita muistoja.
Ei mitään aitoa.
Ainoastaan kuolleita,
menneen kaikuja.

Merenneidot

Sinä tartuit käteeni ja yhdessä me piirsimme
rytmihäiriöistä sydänkäyrää villisti nauraen.

Sotkimme sormiväreillä verenpunaa ja purppuraa.

Intohimoa joka ravisutti hulluuden rajoja.
Hulluutta joka pakeni kirkuen todellisuutta

Vain vajotaksemme yhdessä pohjaan.

Niin syvälle heiluviin vesiheiniin

että mennyt nykyisyys tuleva

makasi yhteisessä arkussa.

Avain hukassa.

Kalpeat kädet ristiotteessa

Kuplat karaten värittömiltä huulilta

Pienet merenneidot suomustettuna kalliolla
lokkien lentäessä väärinpäin myrkynvihreällä taivaalla.

Ajattomuus, loputtomalta tuntuva ikuisuus...

Kunnes:

Arkaa valoa viilenneillä kasvoilla

Herääminen sattui enemmän kuin itse kuolema.

Se oli kuin tuhat kylkiluiden väliin iskettyä tikaria.

Kahden meresylestä karanneen selviytymistarina:

Me kävimme kuoleman porteilla

mutta palasimme voittajina.

Sinä metsätähtien peittelemänä keijuna.

Minä loputon myrskytuuli sielussa.

Kummallakin näkinkenkiä jaloissa.

Hiekkaa aaltojen huuhtelemissa hiuksissa.

Mitä kiveen jätettiin kirjoittamatta:

Kun on kerran kuullut syvyyksien seireenien laulun,
se kulkee mukana sydämen kammioissa.

Mielen mutkikkaissa sokkeloissa.

Iäti.

Se ei koskaan,

ei koskaan

koskettanutta unohda.

Autius

Kuinka kuvailla autiutta
joka asuu sielussa

Muistaa ainoastaan
mitä se ei ole.

Mikä ennen täytti
Mitä ennen tunsi

Makaa autiomaassa loppuun kaluttuna.

Rakkauden kutsu

Rakkaus
kuin liekehtivä pikari,
rintaan isketty tikari-
Paljaat jalat
tulisilla hiilillä.

Intohimo
kuin nouseva myrsky,
rantaan lyövä tyrsky-
Karjuva karhu
metsän siimeksessä.

Antautuminen
kuin pakeneva kyyhky,
haipuva huokaus-
Kauneuden kaipuu
huomisen lupaus.

Näkevä

Olen nähnyt autiuteen tuomitun.

Kävellyt vierellä edessämme loputtomuus
irvikuvana ikuisuudelle.

Olen nähnyt veljien kääntyvän.

Voimattomana katsellut rakkauden

kuolevan epätoivon ilmiliekeissä.

Olen nähnyt haureuden hahmon.

Hymyillyt huoran hymyä huulillani

vartaloiden vääntelehtiessä neonvaloissa.



Olen nähnyt liikaa ja nyt puhkon silmäni:

Sillä pimeydessä on pyhä totuus,

pimeyteen kätkeytyy Suuri Punainen.
Vihan ja elämän spiraali purppuran

syleilyssä, kehtona kuolemasta uneksivalle.

Lohduttavan käden loppumaton keinutus 
hiipuvien sydämenlyöntien tahdissa.

Vihdoin,

vihdoin,

Rauha.

Anteeksiantamaton

Tuomiopäivän enkeli

miekka ja kilpi kädessä

kultainen ketjumme

katkeamispisteessä; 

Minun ruumiini

ei ole enää temppelisi

Häädän Sinut

kiroten väliltä kaiken

Pidit minua pilkkanasi

törkeitä olivat tekosi

ANTEEKSIANTAMATTOMAT!

Nauran ja katselen

lahoavaa ruhoasi:

Löyhkäät syyllisyydeltä

Rumilta valheilta

Työnnän suuhusi

Soraa ja sirpaleita;

Tukehdu saatana!

Revin silmäsi irti

Et enää ikinä

luo kiimaista

huohottavaa katsettasi

minun päälleni! 

Minä tapan sinut nyt.

Sitä ennen

julmasti hymyillen

kaiverran rintaasi sanat:

EI IKINÄ IKINÄ ENÄÄ

Virheitä

Kaksi onnellista,

me kaikki jaettiin.

Salaisuudet syvät,

Onnen kultajyvät.

Hulluna elämästä,

käsi toisen kädessä.

Maalasimme taivaat,

ajattomaan aikaan.

Elämä meidät erotti,

salaisuus musta verotti.

Kolikon kääntöpuolella,

satutin sinua huolella.

Sä olit puhdasta ja hyvää,

mä pelkkää pimeyttä syvää.

Pelkäsin sut menettää

silti toistin samaa erhettä.

Kun katson itseeni,

näen vain virheeni.

Petoksen kamalan,

sieluni synkän katalan.

Teko oli anteeksiantamaton,

Tuska molemmilla suunnaton.

Puuttuu viereltä ihminen,

jäljellä vain vihollinen.

Ei auta enää armo tai aika,

Väliltämme on kadonnut taika.

Se mikä oli puhdasta hyvää,

on maahan haudattu syvään.

Sydämet särkyneet tahoillaan,

ollaan tilanteesta pahoillaan.

En usko että tapaamme enää,

rakkaus ei tuhkasta herää.

Kuljet silti muistoissa,

sielun salaisissa sopukoissa.

Vaikka en enää voi auttaa,

En milloinkaan sinua hautaa.

Kuljet ajatuksissani vierellä,

unikuvissa ja hereillä. 

Siellä on kaikki hyvin meillä,

Se taivas on täynnä enkeleitä.

Sydämet särkyneet tahoillaan,

ollaan tilanteesta pahoillaan.

En usko että tapaamme enää,

rakkaus ei tuhkasta herää.

Kuljet silti muistoissa,

sielun salaisissa sopukoissa.

Vaikka en enää voi auttaa,

En milloinkaan sinua hautaa.

Sydämet särkyneet tahoillaan,

ollaan tilanteesta pahoillaan.

En usko että tapaamme enää,

rakkaus ei tuhkasta herää.

Kuljet silti muistoissa,

sielun salaisissa sopukoissa.

Vaikka en enää voi auttaa,

En milloinkaan sinua hautaa.