Minä olen
Musta ruususi kuoleva,
silti viimeisillä voimillaan elinvoimainen.
Minä olen
Satuttanut sinua piikeilläni, sinun sormesi sydämeen asti vereslihalla, koska se oli ainoa tarkoitukseni.
Minä olen
Kärsinyt syntieni meressä, pudottaen samettiset terälehteni sänkymme tyynyille.
Minä olen
Rutikuiva ja janoinen, ravitse minut vielä kertaalleen
meidän yhteiseen nimeemme!
meidän yhteiseen nimeemme!
Anna sen kasvaa, sillä sen kuuluu nousta ja löytää kotinsa.
Sydämistämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti