sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Virheitä

Kaksi onnellista,
me kaikki jaettiin.
Salaisuudet syvät,
Onnen kultajyvät.
Hulluna elämästä,
käsi toisen kädessä.
Maalasimme taivaat,
ajattomaan aikaan.

Elämä meidät erotti,
salaisuus musta verotti.
Kolikon kääntöpuolella,
satutin sinua huolella.
Sä olit puhdasta ja hyvää,
mä pelkkää pimeyttä syvää.
Pelkäsin sut menettää
silti toistin samaa erhettä.

Kun katson itseeni,
näen vain virheeni.
Petoksen kamalan,
sieluni synkän katalan.
Teko oli anteeksiantamaton,
Tuska molemmilla suunnaton.
Puuttuu viereltä ihminen,
jäljellä vain vihollinen.

Ei auta enää armo tai aika,
Väliltämme on kadonnut taika.
Se mikä oli puhdasta hyvää,
on maahan haudattu syvään.

Sydämet särkyneet tahoillaan,
ollaan tilanteesta pahoillaan.
En usko että tapaamme enää,
rakkaus ei tuhkasta herää.
Kuljet silti muistoissa,
sielun salaisissa sopukoissa.
Vaikka en enää voi auttaa,
En milloinkaan sinua hautaa.

Kuljet ajatuksissani vierellä,
unikuvissa ja hereillä. 
Siellä on kaikki hyvin meillä,
Se taivas on täynnä enkeleitä.

Sydämet särkyneet tahoillaan,
ollaan tilanteesta pahoillaan.
En usko että tapaamme enää,
rakkaus ei tuhkasta herää.
Kuljet silti muistoissa,
sielun salaisissa sopukoissa.
Vaikka en enää voi auttaa,
En milloinkaan sinua hautaa.

Sydämet särkyneet tahoillaan,
ollaan tilanteesta pahoillaan.
En usko että tapaamme enää,
rakkaus ei tuhkasta herää.
Kuljet silti muistoissa,
sielun salaisissa sopukoissa.
Vaikka en enää voi auttaa,


En milloinkaan sinua hautaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti